Aihearkisto: Tiedotteet

Vihreitä näkemyksiä lähinnä rakentamiseen liittyvissä hankkeissa

Hankintalain tavoitteiden mukaan (2 §) hankintayksiköiden on muun muassa pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti, laadukkaasti ja suunnitelmallisesti olemassa olevat kilpailuolosuhteet hyväksi käyttäen ja ympäristö- ja sosiaaliset lähtökohdat huomioon ottaen.

Voidaan todeta, että jo lain tavoitteet edellyttävät, että ympäristönäkökohdat on otettava huomioon hankintoja tehtäessä. Ympäristönäkökohtiin liittyy keskeisesti uusiutuvan energian käyttö.

Kaavoituksessa ja rakentamisessa uusiutuvan energian käyttö voi tarkoittaa esimerkiksi aurinkopaneelien käyttöä uudisrakennuksissa. Ottaen huomioon, että aurinkopaneelien hinnat ovat koko ajan laskusuunnassa, ei liene taloudelisesti mikään mahdottomuus edellyttää sellaisten käyttöä ainakin kunnan omissa rakennushankkeissa.

Rakentamisessa on edellytettävä, että rakennus pystyy ”hengittämään”. Tällöin on pysyttävä esimerkiksi luonnonmukaisissa tiivisteissä kuten selluvillassa. Vanhojen rakennusten remonteissa tulee ottaa huomioon niiden ikä sekä millaisiin olosuhteisiin ne on rakennettu. Esimerkiksi koneellinen ilmanvaihto voi olla myrkkyä talojen rakenteille.

Keskustarakentamisen lisääntyessä voidaan kaupungeissa myös miettiä esimerkiksi viherkattoja tai kattopuutarhoja. Ranskassa viherkatot (vaihtoehtoisesti aurinkopaneelit) ovat tulleet pakollisiksi uusiin liikerakennuksiin, koska ne säästävät energiaa vähentämällä ulkopuolisen tahon toimittamaa lämpöä ja/tai viilennystä. Ne keräävät myös sadevettä ja helpottavat viemäröintiä sekä palvelevat luonnon monimuotoisuutta antamalla linnuille pesäpaikkoja kaupunkiolosuhteissa. Miksi ei näin voisi tapahtua myös kunnan uusissa rakennushankkeissa tai uusien omakotitalojen ja autokatosten rakentamisessa?

Valtuustoaloite akuuttivuodeosastotoiminnan säilyttämiseksi Vääksyssä

VALTUUSTOALOITE 20.2.2017 LIITTYEN KUNTALAISTEN TAHTOTILAAN VUODE-OSASTOTOIMINNAN SÄILYTTÄMISEKSI ASIKKALASSA

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat ja lehterin väki,

Teimme 30.6.2016 päätöksen lähteä mukaan hyvinvointikuntayhtymään. Olin itse yhtenä valtuutettuna päätöstä kannattamassa. Osa valtuutetuista ei halunnut olla päätöksessä mukana, koska meillä ei tuolloinkaan ollut tiedossamme minkäänlaisia pohjatietoja tai talousarvioita siitä, miten toimintaa tullaan harjoittamaan, saati miten kuntalaiset tulevat saamaan palvelunsa.

Uskoimme sinisilmäisesti, että hyvinvointikuntayhtymä tekee kaikkensa, että palvelujen saatavuus ja laatu on taattu. Uskoimme, että v. 2019 maakunnan ottaessa soten järjestämisen haltuunsa, olisimme valmistautuneet muutokseen.

Sote-lakia ei ollut vielä silloin, eikä ole vieläkään, ja näyttää myös siltä, ettei perustuslakikaan salli tällaista palvelujen järjestämisvastuun siirtoa, saati kansalaisten kohtelun ja palveluiden epätasa-arvoista jakautumista. (§:t 6 ja 124)

Hyky aloitti toimintansa 1.1.2017 ja vauhti on ollut henkeä salpaava.

Olemme saaneet kuulla karua muutosprosessin kieltä; akuuttivuodeosastomme toiminta Asikkalasta alasajetaan 13.4., samoin vasta avatun ja remontoidun Siestan eli muistisairaiden intervalliyksikön ovet sulkeutuvat. Upea, ammattitaitoinen henkilöstömme roikkuu löysässä hirressä; akuuttivuodeosastotoiminnan tulevan alasajon jälkeen monet hoitajat ovat suuressa hädässä, sillä kaikilla ei ole ajokorttia päästäkseen keskustaajamaan uusiin töihin tai siirtyäkseen kotihoitoon, jossa ajokortti on välttämättömyys. Korvaaviksi toiminnoiksi tilalle on luvattu kotisairaalatoiminta, joka vasta aloitettuna lopetettiin kunnastamme vuoden vaihteessa, samoin arviointi- ja kuntoutusyksikkö tehostetun palvelun yksikkö Mäntyrinteeseen eli 10-12 tehostetun palveluasumisen muistisairasta vanhusta joudutaan jo parin viikon sisällä pakkomuuttamaan uuteen yksityiseen Attendoon tämän yksikön alta. Hykyjuna jyskyttää eteenpäin.

Koko Päijät-Hämeessä suljetaan neljä vuodeosastoa kuukauden-parin sisällä, osassa, kuten meillä, on jo sairaansijoja vähennetty ja kaikki akuuttivuodeosastotoiminta keskitetään aluksi PHKS:aan, Jalmariin, Orimattilaan ja Salpakankaalle, jossa vasta aloitettiin putkiremontti. Lopuksi kaikki toiminnot ovat sitten Lahdessa.  Jo nyt kalliit hoitojaksot keskussairaalassa ovat pidentyneet hoitopaikkojen vähennyttyä ja päivystyksen ruuhka on entisestään kasvanut. Ympäristökuntien vuodeosastopaikat suorastaan pullistelevat potilaista. Erikoissairaanhoidon kustannukset tulevat kesään mennessä takuuvarmasti karkaamaan käsistä. Ja itäinen ja pohjoinen Päijät-Häme vain yksinkertaisesti jätetään ilman näitä sopimuksen mukaisia yhdenvertaisia palveluja perustuslain ja perussopimuksen vastaisesti.

Kuntalaiset ovat kauhuissaan. Nettiin laitettiin kuntalainen Sari Kolsin aloitteesta kuntalaisaloite pe 3.2. ja la 4.2. alkaen Vääksyssä on kiertänyt paperiversiot kuntalaisaloitteesta. Viime viikolla eräs 91-vuotias ikäihminen, kuntalainen, itki surusta vuodeosastomme lopettamisuhan takia kirjoittaessaan nimeään aloittee-seen, jossa vaaditaan, että Asikkalan kunta aloittaa selvityksen, mitkä ovat Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymään liittymisen vaikutukset Asikkalan kunnan talouden ja sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelujen tasoon ja laatuun, onko syytä sanoa irti perussopimus Asikkalan kunnan osalta ja miten sosiaali- ja perus-terveydenhuollon palvelut kuten akuuttivuodeosastotoiminta voitaisiin kestävällä tavalla tuottaa kuntalaisille perustuslain ja perussopimuksen mukaisesti.

Kuntalaisaloitteeseen on nyt sekä netissä että useissa paikoissa ympäri kuntaa olleissa paperiversioissa kertynyt vajaassa kahdessa viikossa lähes 1200 allekirjoi-tusta.  Tämä kertoo pohjoisen Päijät-Hämeen asikkalalaisten todellisen hädän.

Kuntalaiset haluavat, että päätöksen perusteet käydään uudelleen läpi todellisella ja yksityiskohtaisemmalla tasolla, ja he haluavat todentaa sen, onko hyvinvointi-yhtymän toiminta vastannut sitä, mihin valmistelussa ja esitetyillä tavoitteilla on pyritty.

Hyvinvointiyhtymän keskeiset toimintatavoitteethan ovat: 1. peruspalveluiden vahvistaminen, 2. väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, 3. sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävän ja yhdenvertaisen saatavuuden luominen toimivalla, vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla palvelurakenteella sekä 4. palvelukokonai-suuksien rakentaminen kansalaisten tarpeiden mukaisesti. Meille kesäkuussa esitetyn perussopimusehdotuksen keskeisen ohjausasiakirjan piti olla hyvinvointi-kertomus, jota todennetusti ei kuitenkaan hykystä löydy eli  kunnanhallituksen meille esittämä ja solmimamme perussopimuskin näyttää seisovan täysin huteralla pohjalla!

Haluan vielä tuoda esille Hykyn strategiset tavoitteet 2017-2020:

  1. Tehdään asiat taloudellisesti kestävällä tavalla, jotta pitkäjänteinen toiminta kyetään takaamaan,
  2. Tehdään oikeita asioita, joilla on näkyviä vaikutuksia koko väestöön ja toimintaympäristöön,
  3. Tehdään asiat asiakaslähtöisesti –tarkoittanee kuntalaislähtöisesti

 

Nyt on selvitettävä, onko esitetyillä muutoksilla kuntalaisten hyvinvointi, asiakasläh-töisyys  ja peruspalveluiden tasavertainen saatavuus turvattu? Onko tehty oikeita asioita tällä ”hajoita ja hallitse” -tekniikalla? Onko meillä ollut tietoa tulevista kustannuksista, tehdäänkö asiat taloudellisesti kestävällä tavalla? Selvää on, että nykyinen toiminta on täydellisen alibudjetoitu ja hykykunnat tulevat  vielä saamaan useiden miljoonien lisälaskut.

Meidän on tärkeää huomioida, että muutoksilla on vaikutus myös kuntamme vetovoimaisuuteen ja siten myös kunnan tulonmuodostukseen. Uusia asukkaita ei saada, ja suunnitellut Hykyn toimenpiteet suorastaan ajavat nykyisiä kuntalaisia perheineen keskustaajamaan työn ja palvelujen perässä.

Perussopimuksen § 21:ssä esitetään, että palvelut ovat jäsenkuntien kesken perus-tasoltaan yhtäläiset ja ne laskutetaan yhtäläisillä suoritehinnoilla.  Huomattava on kuitenkin seikka, että kunta voi halutessaan sopia yhtymän kanssa peruslaatua korkeammasta laatutasosta.

Vaadin, että kunnanhallitus ottaa vakavasti kuntalaisten huolen ja ryhtyy välittömästi uudelleenarvioimaan ja syväluotaamaan hyvinvointikuntayhtymään liittymisen vaikutukset kuntalaisten  yhdenvertaisiin perusoikeuksiin ja palvelujen tasapuolisuuteen, tutkii tarkasti kuntalaisten tahtotilan mukaisen ja perussopimuksen § 21:n suoman mahdollisuuden sopia yhtymän kanssa peruslaatua korkeammasta laatutasosta eli vuodeosastopalvelujen säilyttämisestä  kunnassamme sekä ryhtyy sen jälkeen välittömästi kuntalaisten kannalta tarpeellisiin ja asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Vääksyssä 20.2.2017

Riitta Lalla

Vihreiden vaalibussi lähti kiertämään Suomea tänään naistenpäivänä 8.3.2017

 

 

“Me haluamme kamppailla köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan, turvata julkiset palvelut ja kohtuuhintaisen asumisen. Tuoda ikäihmisten palvelutalot yhteen päiväkotien kanssa ja toteuttaa maksuton ehkäisy nuorille koko Suomessa. 92 prosentilla suomalaisista on näissä vaaleissa mahdollisuus äänestää Vihreitä,” sanoo Krista Mikkonen.
“Me haluamme varmistaa, että lapsillamme on oikeus hyvään koulutukseen ja että maailman parhailla opettajillamme on mahdollisuus tukea oppilaita oppimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Se on arvovalinta, joka turvaa sen lupauksen, jonka Suomi on tuleville sukupolvilleen aina antanut,” Ville Niinistö sanoo 8.3.2017 bussikiertueen aloituskampanjassa.

Hykyvaltuusto 27.2.2017 puhe

Arvoisa puheenjohtaja, valtuustokollegat ja lehterin väki,

Uuden hyvinvointikuntayhtymän kanssa eivät kunnat ilmeisesti ole käyneet palvelusopimusneuvotteluja, koska kesällä ja alkusyksystä 2016 ainakin meillä Asikkalassa käytiin PHSOTEYn ja Oivan kanssa palvelusopimusneuvottelut, jotka muodostivat palvelujen pohjan tälle vuodelle. Näin kertoi kunnanjohtajamme tammikuussa. Kysynkin nyt, millä mandaatilla kuntakohtaisia palvelumuutoksia  ja erityisesti nyt tehtyjä  ja suunniteltuja palveluheikennyksiä tehdään? On sanomattakin selvä, että tehtyä  sopimusta eli Asikkalan kunnan tilaamaa ei noudateta siinä muodossa kuin kunta on sitoutunut talousarviossaan siitä maksamaan. Palvelurakennetta leikkaaviin toimenpiteisiin on myös ryhdytty ilman kuntalain vaatimaa kuntalaisten kuulemista valmisteluvaiheessa.  Tiedottaminen on ollut alkeellista ja suorastaan taitamatonta;  viikko sitten tehostetun palvelun asukkaiden omaiset saivat tylyn viestin: tepa-paikka on irtisanottu ja uudesta ei mitään tietoa. Vasta nyt ryhdyttiin  yhteistoimintaan sidosryhmien, vanhusneuvostojen ja henkilöstön kanssa. Mitään neuvottelumenettelyä hykyn kanssa ei  tiettävästi ole käytetty eikä uutta Asikkalan kunnan ja HYKYn välistä legitiimiä palvelusopimusta ole nähty!  On vain Oivan, PHKS:nja Asikkalan kunnan välinen viime vuoden syyskuussa tehty palvelusopimus ja budjettiraami  perus- ja esh:oon vuodelle 2017, jolloin Hykyn nykysuunnitelmat eivät olleet päättäjienkään tiedossa.

Todennäköisesti näin on käynyt myös muissa ympäristökunnissa, joissa muhii myös  melkoinen kapinahenki, joka saattaa hyvinkin nopeasti tehdä brexitit eli perussopimus § 4 saatetaan ottaa käyttöön laajemminkin. Siteeraan erästä kunnanvaltuutettuamme: ”KANNATTAA KUULLA, MISTÄ KANSA PUHUU”.  Näyttää siltä, ettei ympäristökuntien kansan ääntä ole kuultu.

 Asikkalassa tehtiin kuntalaisaloite EI VUODEOSASTON LAKKAUTTAMISELLE  helmikuun alussa: Vajaassa kahdessa viikossa  allekirjoitettuja nimiä kertyi  aloitteeseen 1186  väkilukumme ollessa  vajaat  8300. Kunnanhallitus on saanut kehotuksen ryhtyä toimiin asian suhteen.

Vuodeosastopalveluverkon kehittämisen tuottavuushyödyt ja saatavat säästöt v. 2017 eivät ole tässä uudelleenarvioinnissa ja toimeenpanosuunnitelmassa vieläkään riittävän yksityiskohtaisesti selostettuja: asumispalvelujen kattavuuden laskeminen ja välimuotoisten asumispalvelujen kehittäminen ja mm. päivätoiminnan keventäminen, säästöä 1 m€,  henkilöstöä ei irtisanota, silti sijaisten vähentämisellä ja henkilöstömitoituksella henkilöstösäästöä  1 m€  ja maakunnallinen kotisairaalatoiminta näyttää keskittyvän vain ja ainoastaan Lahteen. Mitä toimenpiteitä nämä sisältävät  ja mistä nämä luvut on tempaistu ja mitä mm. päivätoiminnan keventäminen tarkoittaa? Palvelujen heikennystäkö?

Johtopäätöksissä  esitetyissä mahdollisuuksissa kerrotaan keskitetyn mallin takaavan sairaalapalvelujen laadun, tehokkuuden ja tuottavuuden paremmin ja siten myös ikääntyneille kohdennetut lähipalvelut kunnissa kasvaisivat. En näe mitään numeraalisia lukuja keskitetyn mallin paremmuudesta, tuottavuudesta, laadusta tai tehokkuudesta? Näin esitettyinä ikääntyneille kohdistetut lähipalvelut päinvastoin karkaavat keskustaajamaan.

Erittäin huolestuttavana pidän muutoksen uhkia, jotka uhkaavat tummina pilvinä koko perusterveyden-huoltoamme:

> Vuosittain vanhuspalveluiden asiakaskunta kasvaa 250:llä asiakkaalla, jotka kustannukset kasvavat 3,5 m€:lla/vuosi. Tähän ei talousarviossa ole varauduttu.

> Akkuna-yksikön lopetus lisää vanhuspalveluiden tarvetta.

> Vapautuvista tiloista koituvat vuokrat ovat vuositasolla lähes 1,3 m€.

> Huippu on uhissa mainittu seikka, että raskaiden palveluiden purkamisen sijalle ei voida resurssoida kotiin vietäviä palveluja talousarvion niukkuudesta johtuen !!!! Olen todella hämmästynyt! Kotihoidossa tarvittavien lisähoitajien määräksi on mainittu 50 henkeä.  Jos kotiin vietäviä palveluja ei voida lisätä, mihin lakkautettavien akuuttivuodeosastojen henkilökunta sitten sijoittuu? Miten yhtälö toimii? Ketäänhän ei irtisanota!

Hallituksen kiireellisenä esityslistaan tuomassa käsittelypyynnössä mainitaan: ”mikäli ilmenee tarvetta talousarvion muuttamiseen, hallitus tuo esitykset valtuuston käsittelyyn”. Tuo lause kertoo, että paine talousarvion muuttamiseen on kova ja että ympäristökunnat tulevat saamaan moninkerroin enemmän maksettavaa kuin on sovittu.

Riitta Lalla

valtuutettu (vihr.)

Asikkalassa 27.2.2017

Ikäystävällisiä asuinkuntia Päijät-Hämeeseen?

Voisiko Päijät-Hämeen ympäristökunnista vielä kehkeytyä ikäystävällisiä asuinkuntia, kun hyky ohjaa palveluitamme aina kauemmas?

Asikkala on palanen kauneinta Suomea; kunnan molemmin puolin siintävät sekä Vesijärven että juotavan hyvän Päijänteen vedet. Kunta on panostanut liikunnallisuuteen tarjoamalla ilmaiset liikuntapalvelut kuntosaleineen ja lenkkeilyyn houkuttelevilla ulkoilureiteillä. Puhtaissa vesissä voi  veneillä, meloa, kalastaa, tehdä päiväretkiä kantosiipialuksella, harrastaa uuden oppimista, opiskelua ja itsensä kehittämistä. Kasvattaa lapsensa turvallisessa ympäristössä, uusimmassa kouluyhteisössä. Saada apu sairauden iskiessä läheltä. Niin nuorille kuin vanhemmalle väellekin. Ikäystävällinen kunta turvaa kattavat laajakaistaverkot, jotta digipalvelujen käyttö ei kaatuisi netin kaatumiseen. Ikäystävällinen kunta toivottaa myös senioriväestön lämpimästi tervetulleeksi tarjoamalla ja kehittämällä erilaisia esteettömiä asumismuotoja, koska ikäihmiset nähdään merkittävänä paikkakunnan toiminnan vireyttäjänä ja kaupan rattaiden pyörittäjänä. Ikäystävällinen kunta tukee yhdistystoimintaa yhteistyön kättä ojentaen ja toimitiloja tarjoten. Ikäystävällinen kunta myös kuulee asukkaitaan, sekä nuoria että vanhoja. Onko se  enää mahdollista, kun hyky alkaa ohjata puolia palveluistamme?  Muuttaako ympäristökuntiin uusia asukkaita, kun palvelut karkaavat kauas?

Tiedämme, että iäkkäiden ihmisten palveluiden rakennetta uudistetaan henkeä ahdistavalla vauhdilla. Palveluiden tarvitsijat vain on unohdettu ottaa mukaan suunnitteluun: vanhus- ja vammaisneuvostoja ei kuultu. Palvelurakenteista halutaan asiakaslähtöisiä ja kustannusvaikuttavia. Kotiin annettavat palvelut ovat ensisijaisia. Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on keskeinen palvelutavoite. Toimintakykyä ja tervettä ikääntymistä lisäävät palvelut sekä monialainen kuntoutus ovat  kiinteä osa kotiin tuotavien palveluiden kokonaisuutta, samoin digitaaliset palvelut.

Hyky- muutosjunan myötä palvelut eivät kuitenkaan kohdennu kuntalaisille yhdenvertaisesti  maakunnan eri alueilla. Tämä on perussopimuksen vastaista. Sitä paljon puhuttua yksinäisyyttä ei edelleenkään hoideta aliresurssoiduilla kotihoitopalveluilla (tarve hykyssä 50 hoitajaa lisää, mutta alalle ei kuitenkaan ole tulijoita kovien suorituspaineiden takia), joten tässä yksinäisyyden poistamisessa meillä onkin merkittävä yhteisöllisyyden kehittämisen paikka, johon kaikkien kuntien ja kolmannen sektorin olisi paneuduttava välittömästi.

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä painii kovin raskaassa taloussarjassa, vaikka moni ympäröivä kunta on saanut taloutensa hyvään kuntoon. Tuottavuustavoitteet ovat  huimat johtuen Lahden ja Hollolan alijäämistä. Mahtaako olla niin, että kuntajohtajista koostuva valiokunta itse asiassa koko taustapalettia johtaakin? Hyky-hallitus junttaa toimintaa valtuuston tahdon vastaisesti  keskittämällä kaikki toimet itsevaltaisesti keskustaajamaan eli Lahteen.  Mitään lukuja tällaisesta keskittämisestä ei ole näyttää. Eiköhän paljon puhuttu yhtiöittämis-rumbakin lähde piakkoin käyntiin? Pohjatyö ja perusasiat ovat hunningolla ja potilaat, asiakkaat ja ikäihmiset kohta vailla säällistä hoito- tai asuinpaikkaa, kun vanhat toiminnot ajetaan suunnittelemattomasti alas. Sanalla sanoen, koko hykyrakennesuunnitelma on kuin oljista tehty himmeli, joka alibudjetoituna on täysin epärealistinen toteuttaa. Nyt mennään raha edellä, kun aina pitäisi mennä palvelut edellä. Tästä ei hyvä seuraa!  Koko maakuntasote kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Missä muuten ammattiyhdistysliike on ollut koko tämän hyky-prosessin ajan? Henkilökunta roikkuu löysässä hirressä. Ketäänhän ei irtisanota, mutta ”ainahan henkilökunta vaihtuu”. AY-liikkeeltä ei ääntäkään, vaikka heidän pitäisi olla puolustamassa työntekijöiden etua! Oi aikoja, voi tapoja!

Kehitä näillä murheellisilla eväillä sitten ikäystävällisiä ja inhimillisiä asuinkuntia Päijät-Hämeeseen.

 

yst. terv.

15.2.2017

Riitta Lalla

Puhe hyvinvointikuntayhtymän valtuustossa 30.1.2017/RL

Olette saaneet hallitukselta esityksen, jossa tarjotaan 12.12.2016 tehtyyn hyky-valtuuston yksimieliseen ponsiesitykseen ns. konkreettisia kehittämissuunnitelmia. Jos luette oikein tarkkaan, huomaatte, että nyt menevät puurot ja vellit sekaisin: akuuttivuodeosastotoiminta ja tehostetun asumispalveluiden yksiköt ja niihin nyt liitettävät arviointi- ja kuntoutusyksiköt ovat EDELLEEN kaksi eri asiaa. Arviointi- ja kuntoutusyksikkö ei ole sama asia kuin kuntouttava akuuttivuodeosastohoito! Akuuttihoito on akuuttia ikäihmisillekin, joilla on yhtäläinen oikeus saada hyvää ja tasokasta terveyden- ja sairaanhoitoa, hoivaa ja huolenpitoa kuin nuoremmillakin. Jo perustuslaki sen edellyttää. Kuntien akuuttivuodeosastotoiminta on  tarpeellista toimintaa.

Ymmärrän varsin hyvin, että nykyinen palveluverkosto on tullut tiensä päähän, koska palveluja tarvitsevien määrä kasvaa räjähdysmäisesti  ja muutoksia toimintatapoihin, -asenteisiin ja rakenteisiin tarvitaan kipeästi. Mutta millä hinnalla asioita muutetaan ja millä hirvittävällä kiireellä? Vedotaan valtakunnallisiin suosituksiin, mahdollisiin tuleviin veronkorotuspaineisiin, kustannustehokkaimpiin palvelupisteisiin ja -yksiköihin, terveyspalveluiden yhtiöittämisiin, kerrassaan huimiin tuottavuustavoitteisiin, jotka syntyvät lähinnä Lahden alijäämäisistä tuloksista, mutta maksajiksi sopivat hyvin ympäristökunnat ja kärsijöiksi ympäristökuntien asukkaat.  Asioista tunnutaan päätettävän  bisnesrintamalla ja vain hyötytarkoituksella ja terveys on nykyään suorastaan kauppatavaraa. Terveys EI OLE MARKKINAHYÖDYKE!    Se meidän tulee aina pitää kirkaana mielessä! Toivon, että me päättäjät muistamme tämän, kun teemme päätöksiä yhteiskunnan perustehtävien, hyvinvoinnin  ja terveyden  merkeissä . Emme saa antaa perustuslaillisten oikeuksiemme kadota ulottumattomiin ja valua sijoittajien kukkaroihin ulkomaille.

Nyt on kuultavissa ja luettavissa aivan käsittämätöntä sote-päätäntävaltaa. Yhtymän hallituksen toimintaa leimaa hirvittävä kiire ja se näyttää sekaantuvan operatiivisiin asioihin, mitkä eivät sille kuulu. Millä käsittämättömällä mandaatilla kuntakohtaisia sopimuksia muutetaan mielivaltaisesti? Jos kunta on tilannut palvelut ja sitoutuu ne myös maksamaan, kunnan tilaamaa ei pidä mennä muuttamaan. Näin kuitenkin nyt hyvää vauhtia tehdään.

Kuntouttavat ja todella tarpeellisiksi koetut vuodeosastot suunnitellaan lakkautettaviksi ympäristökunnista, tai, kuten nyt Asikkalassa, toimivia ja tarpeellisia akuuttisairaansijoja päätetään vähentää niin, että toiminta takuulla on kustannustehotonta ja siksi siis hyvä syy lopettaa, kotisairaalatoiminta ympäristökunnissa lakkautetaan, mutta Lahteen ja Hollolaan se jää, muistisairaiden intervalliosastot lakkautetaan, erityisosaaminen keskitetään Lahteen,  ympäristökuntien erityisosaamiset jätetään huomiotta ja henkilöstön työtehtäviä ryhdytään muuttamaan; yhtäkkiä saatatkin olla  työtön taajamassa asuva sairaanhoitaja, kun et ajokortittomana tai autottomana voi ryhtyä työskentelemään vuodeosastotoiminnan tilalle tarjotuissa muissa toiminnoissa kuten kotiin annettavien palvelujen parissa tai julkisen liikenteen puuttuessa et edes pääse töihin sinne kuuluisaan keskustaajamaan akuuttigeriatriselle osastolle!

Kysynkin nyt, onko tällainen toimintasuunnitelma kaikille hykyn kunnille tasa-arvoista ja yhtäläistä? Saavatko ympäristökuntalaiset saman palvelun kuin lahtelaiset, hollolalaiset tai orimattilalaiset? Tämä nykyinen sote-toiminta on kuntalaisten ihmisoikeuksien ja perustuslaissa olevien oikeuksien  polkemista! Olen tyrmistynyt.

Palaan varsinaiseen asiaani:

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän valtuuston päätökseen 12.12.2016, § 64 Talousarvio 2017 ja toiminta- ja taloussuunnitelma 2017-2019, lisättiin valtuuston yksimielisellä päätöksellä seuraava ponsi: ”Hallituksen ehdotus hyväksytään edellyttäen, että vuodeosastotoiminnan uudelleenarviointi toteutetaan ja tuodaan päätöksentekoon erikseen valtuuston seuraavaan kokoukseen”.  Nyt hallitus KEHTAA esittää valtuustolle, että ”Valtuusto merkitsee tiedoksi vuodeosastotoiminnan kehittämisen uudelleenarvioinnin ja täsmennetyn toimeenpanosuunnitelman vastauksena valtuuston päätökseen 12.12.2016 § 64 liitettyyn ponteen”!  Kuvitteleeko yhtymän johto , että ponnella näytettiin vihreätä valoa vuodeosastojen lakkautushankkeiden eteenpäinviemiselle? Mikään ei  muuttunut. Tarjotaan kaunista sanahelinää, ollaan ns. ”arvioitu” vuodeosastomuutoksia ja ”suunniteltu” yhteistoimintaa sidosryhmien, vanhusneuvostojen ja henkilöstön kanssa. Neljä vuodeosastoa ajetaan edelleen alas, koko pohjoinen Päijät-Häme saa nuolla näppejään ja tilalle tarjotaan hyvityksenä Asikkalaan ja Nastolaan arviointi- ja kuntoutusyksiköitä jo ennestään ylikuormitettujen  tehostettujen palveluyksiköiden yhteyteen korvaamaan akuuttivuodeosastotoiminta! Mitä se tarkoittaa vaikkapa Asikkalassa? Pitkiä, täysin mahdottomia matkoja kuntalaisille käydä katsomassa omaisiaan vaikkapa Hollolan Salpakankaalla, jossa odottaa mm. putkiremontti.  Eksponentiaalisesti kasvavaa kuljetusrumbaa. Asikkalan tehostetun palveluyksikön 10 syvästi muistisairasta mummaa ja paappaa pakkomuutetaan  takaisin kotikulmille paleltumaan pakkasessa hengiltä, kun eivät enää  tunnista kotiaan eivätkä  muista laittaa vaatetta päälleen ulosmennessään tai  toivottava, että kuolla kupsahtavat pikaisesti pois alta, jotta saadaan tilaa tälle hienolta kalskahtavalle 10:n hengen arviointi- ja kuntotusyksikölle! Muut tehostettuun palveluasumiseen jonottavat muistisairaat ikäihmiset saavat edelleen asua kotonaan kuuluisissa  ”tutuissa ympäristöissä” omaishoitajien jaksamisen rajoilla, lukkojen takana, niinkö? Nämäkin arviointi- ja kuntoutusyksiköt olisivat  väliaikaisjärjestelyitä ja tulevaisuudessa kaikki akuuttivuodeosastotoiminta tultaisiin sijoittamaan vanhaan Lahteen. Jatkumona tulisi olemaan se, että  Lahden naapurikunnissa tulisi pitkässä juoksussa toimimaan vain ”rahat pois” –periaatteella toimivia yksityisiä ”terveyskioskeja”. Kuulostaako reilulta peliltä?

Kysynkin nyt teiltä, arvoisat valtuutetut, onko vastaus ponnen mukainen?

Vastaan saman tien: ei todellakaan! Jos ponnessa edellytetään, että asia tuodaan päätöksentekoon, emme missään tapauksessa voi hyväksyä hallituksen esitystä: ”valtuusto merkitsee tiedoksi”. Tämähän on valtuutettujen aliarvioimista! Pitääkö hallitus meitä aivottomina sätkynukkeina? Tässäkö on Francis McCarronin kunnian ja omantunnon kautta vannoma uudelleenarviointi tiedoksimerkittynä? Minun luottamukseni hallituksen puheenjohtajan sanaan  on kadonnut lopullisesti!

Yhtymävaltuuston tehtävistä ja toiminnasta määrätään tarkemmin yhtymävaltuuston hyväksymässä hallintosäännössä, jossa  sanotaan hyvin selkeästi, että  ”Ylintä päätösvaltaa käyttää yhtymävaltuusto, johon jäsenkuntien kunnanvaltuustot valitsevat jäsenet. VALTUUSTON ALAISENA  kuntayhtymää johtaa hallitus”. Siis VALTUUSTON ALAISENA. Tämä on täysin selvä asia meille valtuutetuille, mutta ei näemmä hallitukselle.

Hallituksen esitys valtuutetuille ei ole ponnen mukainen! En hyväksy hallituksen esitystä ja vaadin, että vuodeosastotoiminnan kehittämisen uudelleenarviointi palautetaan  takaisin valmisteluun. Samalla ohjeistan hallituksen valmistelemaan asiaa siten, että kuntien ja kuntalaisten tahtotilaa kuullaan ja akuuttivuodeosastotoiminnan palvelut  suunnitellaan ja toteutetaan  Päijät-Hämeessä maantieteellisesti tasapuolisiksi perussopimuksen mukaisesti.

Riitta Lalla

Hyvinvointikuntayhtymän valtuuston jäsen (vihr.)

 

Terveys ei ole markkinahyödyke

Terveys ei ole markkinahyödyke                                                                                                      Vääksyssä 20.12.2016

Terveys lukeutuu suomalaisten eniten arvostamiin asioihin. Suomessa käynnissä olevassa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamistyössä painotetaan järjestelmän tuottavuuden parantamista, palveluiden parempaa integraatiota ja kansalaisten valinnanvapauden lisäämistä. Vähemmän on keskusteltu siitä, miten laajasti hyväksytyt tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteet aidosti toteutuvat uudistetussa terveydenhuoltojärjestelmässä.  Kansalaiset  tuntuvat  valinnanvapauden sijaan  kantavan merkittävästi enemmän huolta julkisten terveyspalveluiden laadusta ja saatavuudesta.

Suomalainen sosiaali- ja terveysjärjestelmä ei ole vieläkään kyennyt kaventamaan kansalaisten terveyden eriarvoisuutta. Mikä ja missä siis mättää? Näitä ongelmiahan ei voida ratkaista yksinomaan kasvattamalla terveydenhuollon resursseja, kuten viime vuosina on tapahtunut  tai  muuttamalla systeemin  organisointitapaa eikä  terveydestä käytävää keskustelua tule kaventaa pelkäksi palvelujen järjestämistä koskevaksi terveydenhuoltopolitiikaksi.   Tärkeimmät  terveyden taustatekijät juontavat juurensa laajemmasta yhteiskuntapolitiikasta. Kyse on siis paljon muustakin.

ESS:ssa  18.12.2016 oli ansiokas artikkeli ”Sydämen asialla”. Pohjois-Karjala –projekti  polkaisi liikkeelle historiallisen terveysprojektin, jonka tuloksia vieläkin ihmetellään. Ravitsemus, suolan käyttö, liikunta ja tupakointi olivat konkreettisia asioita, joihin pystyi itse vaikuttamaan ja joita voitiin mitata.  Englantilaistutkijat löysivät samaan aikaan toisen selittävän tekijän, kroonisen stressin, joka ei liittynyt vain työntekoon, vaan jatkuvaan huoleen huomisesta; epäedulliseen asuinympäristöön, elämänhallinnan puutteeseen, köyhyyteen, työttömyyteen jne.  Epäterveelliset elintavat tahtoivat kasautua juuri niille, joilla elämän lähtökohdat olivat kaikkein heikoimmat. Mitä matalampi sosioekonominen asema, sitä heikompi terveys.

Nämä löydöt johtivat täysin uuteen ajatteluun ihmisen terveydestä. Näiden elinympäristöissä vaikuttavien sosiaalisten tekijöiden on osoitettu olevan kansanterveyden kannalta huomattavasti merkittävämpiä tekijöitä kuin terveyskäyttäytyminen tai terveyspalveluiden saatavuus. Tämän päivän tutkimustieto kertoo, että investoinnit terveyteen eivät välttämättä tuota lisäterveyttä. Investoimalla  terveyden sosiaalisiin määrittäjiin, kuten esim. asuntopolitiikkaan, verotukseen, perheolosuhteisiin, turvallisiin asuinympäristöihin, koulutusmahdollisuuksiin, itsensä merkitykselliseksi tuntemiseen jne., voidaan parhaiten vaikuttaa tulevaan terveyskäyttäytymiseen. Tällöin otetaan kokonaisvastuu kansanterveydestä.

Terveys ei  ole markkinahyödyke. Siksi terveydenhuollon kehittämisen ei tule pohjautua elinkeinopolitiikan arvoihin ja periaatteisiin. Sijaan tarvitaan tasa-arvoista terveyspolitiikkaa, jonka huomion kohteena ovat palveluiden hyvä laatu, yhdenvertainen saatavuus sekä  näyttö hyödyllisyydestä.

Sosiaalipalveluiden rooli nouseekin erittäin merkittäväksi, ehkä merkittävimmäksi  hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Terveyspalvelut ja yliarvostetut lääkäriprofessiot ovat selkeästi hallinneet ja vääristäneetkin viimeisten vuosikymmenten  sosiaali -ja terveyspalveluiden uudistamiskeskustelua.  Vaarana on, että sosiaalipalveluiden uudistamisen arvokkaat mahdollisuudet hukataan ja  niitä uudistetaan edelleen  lääketieteellisillä ajattelutavoilla, jolloin ei edelleenkään kiinnitetä tarpeeksi huomiota sosiaalisten ympäristöjen merkitykseen ihmisten hyvinvoinnin turvaajina.  Sosiaalialan asiantuntijoille tulisi antaa heille kuuluva  vahva mandaatti  oman palvelujärjestelmänsä uudistamiseen ja uudenlaisen palveluintegraation suunnitteluun. Ensiarvoisen tärkeää olisi nyt vahvistaa terveys- ja sosiaalialan toimijoiden tiivistä, moniammatillista yhteistyötä, jonka keskiössä on palveluiden käyttäjä, kansalainen.

Terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn retoriikasta on vihdoin siirryttävä ja siirrytäänkin todellisiin panostuksiin. Perinteisiä hallintorajoja ylittämällä voidaan muodostaa  uusia terveyden edistämisen kumppanuuksia. Suurin terveyshyöty on tavoitettavissa  investoimalla  elinympäristön sosiaalisiin tekijöihin ja niiden vaikuttavuutta tulee arvioida ennen kaikkea terveyserojen kaventumisen näkökulmasta. Pallo on päättäjillä.

 

Jouluisin terveisin,

Riitta Lalla

Asikkala

Vaatimukset versus resurssit 15.4.2014

Maailma ympärillämme muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Suomalainen yhteiskuntaelämä on lähes loppukiihdytysvaiheessa. Meillä on tunne, että jokin suuri vie meitä tahdottomina eteenpäin. Huomisesta ei ole varmuutta. Politiikan pelurit leikkivät hiekkalaatikoissaan ja saavat toimintaohjeet taloutta pyörittäviltä taustahenkilöiltä. Näin se menee.

Työelämä on ollut kauan täydellisessä murroksessa. Työttömyysluvut kasvavat, väliinputoajia tulee aina vain lisää, huono-osaisten tilanne vain heikkenee. Ei enää kannata yrittää.

Chicagon yliopiston psykologian laitoksen johtaja Mihály Csíkszentmihályi on tuonut esiin kolme ihmisen elämään liityvää ilmiötä: burnout, boreout ja flow. Ne ovat vapaasti käännettynä: loppuunpalaminen, tylsistyminen ja uppoutumisen tila. Näitä piirteitä on tutkittu pääosin työelämässä esiintulleina piirteinä.

Näitä ilmiöitä voisi tarkastella myös elämänkulun piirteinä. Mikäli elämässä eteen tulevat vaatimukset ovat liian korkeat suhteessa ihmisen resursseihin – kuten liian suuret odotukset, osaaminen, taidot, kokemus, hallittavissa oleva aika, ylisuorittamisen tarve, pelko työttömyydestä –  alkaa ihminen kokea stressiä eikä löydä pakotietä. Mikäli tilanne jatkuu pitkään, pahenee tai jumittuu paikalleen, saattaa lopputuloksena olla burnout – loppuun palaminen. Moni ihminen elää tätä vaihetta elämässään, tahtomattaan, eikä löydä poispääsyä. Näin tapahtuu sekä työelämässä että sen ulkopuolella.

Mikäli elämässä eteen tulevat fyysiset tai psyykkiset vaatimukset eivät anna meille haasteita ja tylsistyttävät meidät eli ovat liian matalat suhteessa käytössämme oleviin resursseihin, uhkaa meitä tylsistyminen, boreout. Tätä potevat kymmenet tuhannet työttömät, joiden elämää eivät työelämän haasteet rasita. Muut haasteet kyllä.

Kun elämänkulun vaatimukset ovat oikeassa suhteessa ihmisen käytettävissä oleviin resursseihin, syntyy eräs tärkeimmistä edellytyksistä onnelliseen flow-tilaan pääsemiselle. Olemme upoutuneita kaikkeen ympärillämme tapahtuvaan. Tunnemme kiitollisuutta, kun saamme haasteita. Meillä on töitä, perhe-elämämme kukoistaa ja työelämässä saamme siitä flow-tilasta vielä palkkaa.

Meillä suomalaisilla meni kovaa vasta muutama vuosi sitten. Mikään ei tuntunut riittävän. Sen seurauksena meillä on ympärillämme paljon ihmisiä, jotka ovat loppuunpalamaisillaan liiasta suorittamisen paineesta. Kulman takana vaanii työttömyyden pelko, huonommaksi ihmiseksi leimautumisen pelko, pelko omasta riittämättömyydestä.

Meillä on myös paljon ihmisiä, jotka tekevät mitä tahansa rehellistä työtä, vaikka koulutus ja kokemus antaisivat edellytykset paljon enempään, kunhan saavat leivän perheelle. Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet tahtomattaan työelämän ulkopuolelle ja jotka ovat nyt yhteiskunnan väliinputoajia. Meillä on uskomaton määrä osaamista, joka odottaa pääsyä työelämään. Miksi tämä osaaminen on heitetty romukoppaan? Onko se arvostettu liian kalliiksi? Maksaako työmme liikaa, jotta saisimme talouden noususuhdanteiseksi? Emme yksinkertaisesti enää pärjää eurooppalaisilla markkinoilla. Kilpailukykymme on nollissa, samoin taloutemme. Olemmeko uponneet jo liian syvälle suohon?

Moni meistä antaisi tänään paljon, jos saisi kokea burnoutia, boreoutia tai jopa flow´ta. Tai saisi ylipäätään töitä, jolloin voisi tuntea itsensä merkitykselliseksi, yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi ja voisi antaa katon ja ruoan perheelleen. Ei tarvitsisi seistä leipäjonossa. Voisi tuntea onnellisuutta ja kiitollisuutta siitä, että saa tehdä töitä, mitä tahansa töitä. Vielä parempi olisi, jos kyvyt ja taidot saisivat sopivat haasteet. Potentiaalia on Suomi täynnä. Haasteena on mielekkyys, merkityksellisyys ja usko parempaan. Oman edun tavoittelu pitää unohtaa. Haasteena on luoda todelliset, rohkeat ja kauaskantoiset taloudelliset edellytykset umpisolmun avaamiseksi ja muutoksille avoimiksi. Ahdingon keskellä Suomi on ennenkin noussut uuteen liitoon. Kauaskantoiset päätökset voidaan aloittaa heti vaikkapa myöntämällä aloittaville yrityksille verovapaus muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi. Yrityselämää kannustavista toimenpiteistä lähtee koko Suomen ostovoima uuteen lentoon. Enää ei voida odottaa päivääkään. Uppoudutaan! Let`s flow!/ Riitta Lalla

Kunnallisvaaliehdokkaaksi

Hei, sinä tulevaisuudesta välittävä kuntalainen! Vihreälle listalle mahtuu vielä!

Voidaksemme hoitaa asikkalalaisten fyysistä, sosiaalista ja henkistäkin ympäristöä
myös poliittisin keinoin entistä paremmin, tarvitsemme joukkoomme lisää vihreitä
ehdokkaita.Tavoitteemme on, että Asikkalassa on vihreitä ehdokkaita ainakin
kymmenen, mieluimmin kaksikymmentä. Se merkitsee, että meidän vihreät arvomme ovat tulleet jäädäkseen. Se merkitsee, että me välitämme toisistamme, ympäristöstämme
ja lastemme sekä koko Suomen tulevaisuudesta.

Mitä täydempi listamme on, sitä vähemmän annamme muille etumatkaa. Olisiko
tällä kertaa mahdollista saada ennätysmäärä ehdokkaita vihreille? Kyllä vain, kun Sinäkin astut esiin ja rohkeasti annat nimesi ja osaamisesi käyttöömme.Odotan vastaustasi ehdokkuudestasi!

Meitä on jo monta mukana: Terttu Olli, Ari Lampila, Hannu Siivonen, Tuula Wikström, Riitta Lalla, Sami Saarentola, Kari Kilpinen ja Monna Helen. Tule mukaan muuttamaan maailmaa!

Polittikan teko on ihan kivaa!

Soita tai lähetä sähköpostia.

Ystävällisin, vihrein terveisin,
Riitta Lalla

Asikkalan Vihreiden vaalivastaava

*(044 3133 675, riitta.lalla.vihreat@gmail.com)*

Parhain terveisin
With best regards

Riitta Lalla

sairaanhoitaja
kunnanvaltuutettu
municipal councilor
*Asikkala – portti Päijänteelle*
+358+443133 675

Kunnan maineen luomme me itse (ESS 11.10.2016)

Lähivuosina eräs kuntien perustehtävistä, hyvinvointitehtävä, siirtyy maakunnille. Niinpä kohtalonkysymykseksi tuleekin, miten kunnat pystyvät säilyttämään vahvan identiteettinsä ja rakentamaan rakentavaa yhteisöllisyyttä. Systeemi muuttuu ja muutoksessa on yritettävä pysyä mukana. Aiemmin kuntalaiset ostettiin strategisten muutosten taakse hoitamalla hyvinvointitehtävää. Nyt kuntalaisten veronmaksuhalukkuus ja luottamus on ansaittava toisin.

Kuntaa, joka ei synnytä mielikuvia, ei ole olemassa ulkoisille eikä sisäisillekään sidosryhmille. Kunta, jonka maine on romahtanut, ei herätä positiivisia mielikuvia eikä houkuta uusia asukkaita. Kunta, jossa ei puhalleta yhteen hiileen, on kuoleva kunta. Kunta, jossa eletään muuttumattomuu-den tilassa, häviää kartalta. Onko siis syytä tehdä jotain?

Niinkin yksinkertainen asia kuin hyvä maine on itsestäänselvä, kuntaa elävöittävä menestystekijä, jolla luodaan kunnasta eläviä, positiivisia tarinoita ja mielikuvia, jolla saadaan kuntalaiset talousstrategiaprosessin taakse ja joka nostaa kunnan asukkaiden yhteisöllisyyttä sekä identiteettiä. Mainetyö ei ole pelkästään markkinointia ja mainontaa. Mainetyön on oltava aitoa. Kunta ei voi ulospäin näyttäytyä erilaisena kuin se on, joten juuri kuntalaisten on jaettava käsitys maineesta, sillä se on osa kuntalaisten identiteettiä. Pelkkä aito maine ei kuitenkaan kanna pitkälle, vaan sen lisäksi tarvitaan hyvää viestintää, hyviä tekoja, hyviä yhteisiä kokemuksia ja vuorovaikutuksia sekä paluuta yhteisöllisyyteen. Kunnan hyvä maine ja hyvä toiminta synnyttävät asukkaille itsetuntovaikutuksen ja halun olla mukana hyvässä kehityksessä. Mainetyö ei siis synnytä pelkästään taloudellista menestystä, vaan sen avulla rakennetaan perustaa sille, että asukkaat haluavat olla osa kunnan tarinaa ja elää ja kasvattaa perheensä siellä.

Paikalliset omat asukkaat ovat kunnan maineen suurlähettiläitä. Ihmiset tapaavat muodostaa mielikuvia paikoista ja nämä mielikuvat ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Asuinpaikan valinnassa nämä mielikuvat antavat suuren painoarvon, siksi kuntalaisten onkin puhallettava yhteen hiileen ja tuotava aidosti esiin paikkakunnan identiteetti, jotta kunta säilyisi elinvoimaisena. Kaikkien kuntalaisten on oltava tässä mukana, erityisesti kunnan avainpäättäjien.

Kunta ei ole pelkästään organisaatio, vaan kuntalaisten yhteisö. Meidän on siis oltava kaikin tavoin mukana luomassa positiivisia mielikuvia voidaksemme olla houkuttelevia erilaisille yhteisöille ja varsinkin uusille asukkaille, uusille veronmaksajille. Mainetyön eteen on meidän kaikkien tehtävä töitä ja erotuttava muista. Jos kuntaa ei tunneta tai se tunnetaan riitaisana kuntana, ei sitä kohta ole olemassakaan.

Riitta Lalla